Tässä kolmannen vuosikerran evankeliumi toisena paastonajan sunnuntaina (1.3.2015):

Luuk. 7: 36-50
Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
    Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.
    ”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
    Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”
 
Ja tässä sen pohjalta kirjoittamani saarna:

Perjantaiaamuna sosiaalinen media ja iltapäivälehtien sivut täyttyivät ehkä vuoden turhimmasta uutisesta. Joku oli nimittäin julkaissut netissä kuvan mekosta ja liittänyt kuvaan kysymyksen: "Minkä värinen tämä mekko on?" Simppeli kysymys, johon luulisi olevan helppo vastata. Mekkohan on vain jonkun värinen ja piste. Kuitenkin sivuston mukaan, jonne kuva oli ladattu, 72 prosenttia ihmisistä näkee kuvassa valkokultaisen mekon ja 28 prosenttia sinimustan. Iltasanomat sai samansuuntaisen äänestystuloksen.
Aluksi ajattelin sivuuttaa koko uutisen, kyllä kai maailmassa jotain tärkeämpääkin puhuttavaa olisi. Mutta sitten facebook alkoi täyttyi kinastelevista ihmisistä, jotka olivat kaikki mielestään oikeassa siitä, minkä värinen mekko todellisuudessa oli. Uteliaisuus heräsi ja oli pakko kurkistaa kuvaa. Meillä kotona kaikki näkivät kuvassa valko-kultaraidallisen mekon mutta ystäväpiirissä oli monia, jotka olivat sitä mieltä, että kuvassa ei mitenkään voi nähdä valkoista, sehän on selkeästi sinimustaraidallinen.
Aloin ajatella, että kyseessä on huijaus, jolla koitetaan sekoittaa pääni, sillä vaikka kuinka tuijotin tai siristin silmiä, en millään saanut mekkoa muuttumaan siniseksi tai varsinkaan mustaksi. Kirjoitinkin facebookin, että mahtaako tässä nyt joku huijata minua väittämällä, että mekko sininen. Tiedättekö niinkuin keisarin uudet vaatteet sadussa, jossa muka vain kyllin älykkäät ihmiset ihmiset pystyvät näkemään keisarin hienot vaatteet, ja ihmiset keisaria myöten valehtelevat näkevänsä ne, etteivät vaikuttaisi tyhmiltä. Että jos kyseessä on joukkohuijaus. Työkaverini vastasi kuitenkin viestiin, että jos joku huijaa, se olemme me, jotka näemme mekon valkoisena.

mekko.jpg
Oli siis kai uskottava, että eri ihmiset voivat nähdä saman kuvan eri tavalla.
Seuraavaksi Iltapäivälehdet hakivat apua asiantuntijoilta kysyen miksi me näemme kuvan eri värisenä. Iltasanomien haastattelema Aalto-yliopiston väriopin lehtori selitti sen johtuvan siitä, että kuva on paitsi ylivalottunut, myös voimakkaasti rajattu ja siinä on vain niukasti vihjeitä siitä, mistä suunnasta valo lankeaa, minkä sävyistä valo on ja millaista on varjon muodostus tilassa. 

– Kun tällaiset vihjeet puuttuvat, meidän on vaikea tehdä luotettavia arvioita esineiden oikeista väreistä, hän selittää.

– Aivot yrittävät luoda värit uudelleen hyvin niukkojen ja vääristyneiden vihjeiden avulla. Toisilla ihmisillä aivot tekevät yhden tulkinnan ja toisilla toisen.
Me siis hahmotamme ympärillämme olevaa maailmaa eri tavalla vaikka katsomme samaa kuvaa.

Niin taitaa olla tilanne fariseuksen ja syntisen naisen tilanteessakin. Fariseus, joka tuntee juutalaisen lain perinpohjin ja noudattaakin sitä näkemyksensä mukaan varmasti täydellisesti, katsoo Jeesusta ja näkee keskustelukumppanin. Ehkä profeetan, vaikka usko siihenkin, että Jeesus on profeetta, alkaa horjua, kun Jeesus antaa syntisen naisen koskea itseensä. Fariseus on kutsunut Jeesuksen aterialle kuullakseen tämän opetusta.
Syntistä naista hän ei ollut kutsunut, tämä kutsui itse itsensä. Nainen puolestaan katsoi Jeesusta ja näki Vapahtajan, jonkun jolla oli valta armahtaa synneistä. Evankeliumissa ei suoraan sanota, mitä syntiä nainen oli tehnyt, mutta alabasteripullo taitaa olla vihje. Tuollainen esine oli kallis, ja mieleen tulee lähinnä yksi ammatti, jota harjoittamalla nainen olisi voinut kerätä rahat sen ostamiseen. Varmaankin hänen kauppatavaransa oli hän itse. Hän oli prostituoitu. Hän katuu varmasti syntejään, koska itkee vuolaasti Jeesuksen jaloissa. Hän on tullut, koska katuu ja koska kaipaa armahdusta.
Nämä kaksi katsovat Jeesusta ja näkevät hänet eri valossa, ihan niin kuin me tuon kiistellyn mekon.

Toinen, jota tässä evankeliumissa katsotaan kahdessa valossa, on tuo syntinen nainen. Kun fariseus katsoo häntä, hän näkee kaiken sen synnin, mitä nainen on tehnyt ja tekee edelleen. Poikkeavan käytöksen, kun nainen kehtaa koskea Jeesukseen, opettajaan, ja kuivata tämän jalkoja hiuksillaan. Fariseus katsoo ja inhoaa.
Jeesus katsoo naista ja näkee varmasti ne samat synnit, mutta näkee myös sen hädän ja ahdistuksen, joka saa naisen suutelemaan hänen jalkojaan yhä uudelleen ja uudelleen. Jeesus katsoo ja rakastaa.

Ja sitten on vielä Jeesuksen esittämä vertaus velkaa olevista. Molemmat saivat velkansa anteeksi, toinen suuren velan ja toinen pienemmän, joka sekin kyllä oli ihan mittava.  Molemmat saivat anteeksi, mutta Jeesus ja fariseus olivat yhtä mieltä siitä, että se, joka sai enemmän anteeksi, myös osaisi olla kiitollisempi ja rakastaa enemmän. He näkevät tilanteen eri tavalla.
Nykytermejä käyttäen Jeesus suorastaan tylyttää fariseusta, joka on mielestään paljon syntistä naista arvokkaampi. Jeesus vertauksen kautta osoittaa, että hän on naiselle rakkaampi, kuin fariseukselle ja sitten vielä osoittaa sen missä fariseus on toiminut huonosti: "Et antanut vettä jalkojeni pesuun..." jne.
Evankeliumin kirjoittaja ei ole tallentanut tietoa siitä, miten fariseus tähän reagoi, tajusiko hän katua ylenkatsomistaan. Jeesuksen vertauksessahan oli se lohdullinen puoli, että molemmat rahanlainaajat kuitenkin saivat velkansa anteeksi.

Se, mitä olen oppinut on, että maailma ei ole mustavalkoinen. Ja että se ilmeisesti voi olla myös valkokultainen tai sinimusta, riippuen katsojasta. Jos haluaisimme nähdä, mitä toinen näkee, meidän pitäisi pystyä katsomaan maailmaa tämän silmillä. Niin kuin laulussa sanotaan: "Katso silmillä syntisen, silmillä rakkauden, joka voittaa kaiken sen. Katso silmillä voittajan, silmillä sokean, silmillä väliinputojan..." Jos fariseus olisi osannut asettua syntisen naisen asemaan, hän olisi nähnyt Jeesuksessa sen, mitä nainen näki. Ehkä hänkin olisi silloin itkien pyytänyt anteeksiantoa. Ei ole kuitenkaan aina helppoa nähdä maailmaa toisen silmien läpi, vaikka kuinka tuijottaisi tai siristäisi silmiään. Tähän meitä kuitenkin kutsutaan.

Tänään puhutaan uskosta. Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa". Uskon esikuvaksi meille ei ole laitettu fariseusta, joka kulkee lakikirja kädessä ja huomauttelee syntisille näiden puitteista, vaan esikuvanamme on syntinen nainen. Ihan heti ei ajattelisi, että prostituoitu on hyvä roolimalli, mutta tämä nainenpa on päässyt kirkkomme synnintunnustukseenkin, jossa rukoillaan syntistä naista koskevat kohdat poimien näin: "Katso minuun laupetesi silmin... niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa... Anna minulle pyhä armosi, että minä.... niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin.

Peiliin pitäisi siis katsoa sellaisin silmin, että tajuaisimme kaikki olevamme syntisiä naisia ja miehiä, ja heittäytyä katuen Jeesuksen jalkojen juureen. Jotta hän voisi sanoa: "Uskosi on sinut pelastanut."

”Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden”. Niin kuin Martin Luther opetti siitä, miten ihminen voi pelastua.