Eilen minun piti pitää juhlapuhe kaupungin ja seurakunnan yhteisessä itsenäisyyspäivän juhlassa. En mielestäni oikein saanut mitään suurta sanottua. Minulle musiikki on oikeastaan aina puhunut itsenäisyyspäivänä - Finlandia ja ne virret, joita isät rintamalla lauloivat.

Tänään sain mieheltäni Raskasta Joulua 2 CD:n (joka mystisesti on itse asiassa neljäs RJ levy). Nyt tietäisin, mistä olisin halunnut puhua.

Minä pidän eniten niistä joululauluista, jotka saavat minut itkemään ja tuovat tunteet pntaan. Levyn seitsemäs biisi pääsi siinä ihan uusiin ulottuvuuksiin...

1939

Kuin puinen lumihiutale
lastu karkaa tuuleen
Hän veistää kehdon lapselleen,
syntymättömälle

Hän kirjeen kotiin kirjoittaa,
kysyy rakkaimmaltaan:
"Sä tunnetko jo liikkeensä,
uuden ajan siellä?"

On jouluyö, vaan tykit nuo ei tuoneet jouluun rauhaa
On jouluyö, vaan sotilaat ei saaneet joulurauhaa

"Vaan vielä tulee joulu, kun luonas olla saan
ja päivä ilman sotaa - me silloin kohdataan"

Hän muistaa talot, kylätien
syksyn varjon siellä
Kun kulki loppuun marraskuu
kävi käsky mennä

Nyt päällä järven jäätyneen
hän katsoo ikuisuuteen
Ja näkee taivas, näkee kuu
hän yli rajan kulkee

On jouluyö, vaan tykit nuo ei tuoneet jouluun rauhaa
On jouluyö, vaan sotilaat ei saaneet joulurauhaa

"Vaan vielä tulee joulu, kun luonas olla saan
ja päivä ilman sotaa - me silloin kohdataan"

Hän näkee tupaan uinuvaan, kun laukaukset raukee
Hän näkee kehtoon uinuvaan, kun silmänsä nyt sulkee...

On jouluyö, vaan tykit nuo ei tuoneet jouluun rauhaa
On jouluyö, vaan sotilaat ei saaneet joulurauhaa

"Vaan vielä tulee joulu, kun luonas olla saan
ja päivä ilman sotaa - me silloin kohdataan"
Vaan vielä tulee joulu, kun rauha peittää maan
ja päivä ilman sotaa - mä kotiin tulla saan

Kuin puinen lumihiutale
lastu karkaa tuuleen...

 

Äitinä tuo isän ja lapsen suhteen katsominen on jotain ihmeellistä. "Isi" oli meidän pienen tyttäremme ensimmäinen sana ja on jotenkin upeaa katsoa, miten pienet kasvot kirkastuvat, kun isi tulee kouluviikon päätteeksi kotiin ja tyttö kiljahtaa riemuissaan: Isi!"

Itken ihan valtoimenaan nytkin noita sanoja tähän kirjoittaessa, kun ajattelen niitä lapsia, jotka eivät saaneet nähdä isiään. Sitä rakkautta, jota vaille nuo lapset jäivät. Kaikkia hyvän yön suukkoja, elämänopetuksia ja pipeihin puhaltamista.

Itken, kun ajattelen niitä äitejä, jotka joutuivat korvaamaan toisenkin vanhemman, joilla ei ollut ketään tukenaan kasvatuksen haasteissa. Ei ketään lohduttamassa ja halaamassa pahan olon pois.

Itken kun ajattelen, että se on vapauteni hinta. Että joku joutui maksamaan niin kalliin uhrin, jotta minä saan tänä jouluna rauhalilsen joulun.

Tässä laulun säveltäjä esittämässä livenä kappaleen. Varaa lähistölle nenäliina.

https://www.youtube.com/watch?v=8zcK1dAYb74